iRacing Season 16 Trellet SimuCUBE Cup Seriesin toinen osakilpailu, Elonkorjuu 200, ajettiin torstaina jo viikko kauden avauskilpailun jälkeen. Ratana Darlington Speedway jonka lempinimet “The Lady in Black” ja “The Track Too Tough to Tame” kertovat jo että torstai-illan kisaan ei voi lähteä sunnuntai-ajeluasenteella. Rata on epäsymmetrinen, kapea, sillä on vaikea ohittaa ja jos et hipaise kertaakaan kisan aikana seinään, olet tehnyt jotain väärin. Jos sinkoudut seinähipaisun jälkeen toiseen seinään, olet tehnyt jotain vähän enemmän väärin…
Kisaan valmistautuminen oli jälleen hankalaa. Rataan ei saanut mitään tuntumaa, mutta onneksi kuitenkin mystiset ääniongelmat näyttivät jotenkin ratkenneen. Tai niin minä luulin. Kisaillan aluksi oli “mukavaa” todeta että mikrofoni on jälleen mykkänä tai pikemminkin kuurona. Treeniaikaa meni hukkaan kun yritin selvitellä ongelmaa. Lopullinen ratkaisu oli tehdä halvasta kuuloke-mikrofoni setistä SER-tavaraa. Lähistöllä liikkuvien vesilintujen kannattaa varoa, saattaa vielä törmätä mikrofoniin.
Aika-ajotaktiikka oli tuttu ja turvallinen. Jätin siis aika-ajon väliin ja lähdin jonon häntäpäästä varovasti liikkeelle varoen ja säästellen renkaita. Kisataktiikka meni kuitenkin pilalle jo alkukierroksilla keltaisten lippujen heiluessa. Varikkoruljanssin jälkeen olin noussut noin 10 sijaa ylöspäin ja vihreillä ei sitten ollut pokkaa alkaa himmailemaan porukan seassa vaan aloin ajamaan kilpaa hampaat irvessä. Tässä vaiheessa sykekin kävi kisan korkeimpia lukemia, huippuna 129. “Liian kovaa” ajaminen alkoikin sitten kostautua kun auton renkaiden ja radan välinen rajapinta alkoi tuntumaan hyvin liukkaalta kierroksen 30 seutuvilla jolloin oli pakko laskea vauhtia.
Ei se vauhdin lasku kovin pitkälle sitten vienyt kun kierroksella 36 T4:stä ulos tullessa pieni seinähipaisu ei ollutkaan pieni ja viaton hipaisu vaan auto kimposi kohti sisäkaarretta. Sillä hetkellä tajusin että kisa lähti juuri menemään päin seiniä. Nimittäin se sisäseinä oli lähestymässä autoani kovalla vauhdilla ja osumahan siitä tuli. Eikä ihan pieni osuma, moottori alkoi päästämään voimasavujaan pihalle.
Varikkostopilla taisi mennä vartin verran auton korjauksiin. Siinä samalla katselin tuloslistaa ja totesin että jossain välissä voisi käydä ajamassa parikymmentä kierrosta niin nousisi sijoitus vielä muutaman pykälän. Näin tulikin tehtyä. Auto ei enää oikein jaksanut kulkea mutta sijoituksia tuil kerättyä ja nähtyä tällä kertaa se ruutulippukin.
Perinteinen Poro Rosson jäsenten välinen törmäilykin nähtiin ensimmäisillä keltaisilla, tosin tällä kertaa syylliseksi voidaan laskea nettiyhteydet. Olin luovimassa kahden radalle pysähtyneen auton välistä kun Kokon auto ilmestyi “pilvestä” juuri autoni eteen ja pökkäsin sitten Kokon auton peltiä ruttuun. 😮
Seurava kisa on sitten kahden viikon päästä New Hampshire Motor Speedwayllä. Sitä ennen pitää hankkia uusi mikrofoni ja treenata. Ja treenata lisää.
Darlingtonin kisan streamin jälkilähetyksen voi katsoa Youtubesta.. Jos et halua spoilautua, pistä silmät kiinni nyt… Kisan Driver of the dayksi valittiin kisan voittaja joka ei ollut Hahka!